12.9.1991 | Ennakkopäätökset | Korkein oikeus

KKO:1991:122

Asiasanat: Osakeyhtiö - Yhtiön varojen käyttö - Hallitus - Toimitusjohtaja
Tapausvuosi: 1991
Antopäivä: 12.9.1991
Diaarinumero: S 88/1291
Taltio: 2789
Esittelypäivä: 27.11.1990

Osakeyhtiö A:n ja sen emoyhtiön B:n hallitukset olivat päättäneet maksaa tietyille B:n osakkeenomistajille, jotka toimittivat A:lle raaka-ainetta, A:n soveltamia hintoja tuntuvasti korkeamman hinnan.

Ään.

Maksamalla ylihintaa ilman perusteltua syytä A:lle oli aiheutettu vahinkoa. A:n hallituksen jäsenet ja toimitusjohtaja velvoitettiin korvaamaan A:lle tuottamansa vahinko.

OYL 15 luku 1 §

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Äänekosken kihlakunnanoikeuden päätös 29.1.1987

Kihlakunnanoikeus on Keski-Suomen Selluloosa Oy:n konkurssipesän Sivutuote Oy:n konkurssipesää, C:tä, D:tä, F:ää, G:tä, H:ta, I:tä ja J:tä vastaan ajamasta kanteesta lausunut selvitetyksi, että KeskiSuomen Selluloosa Oy, jonka 7.2.1985 alkaneessa konkurssissa oli 21.5.1985 toimitettu valvonta, oli 3.2.1982-7.7.1983 maksanut emoyhtiölleen Sivutuote Oy:lle, joka oli omistanut kaikki Keski-Suomen Selluloosa Oy:n osakkeet, ja eräille Sivutuote Oy:n osakkeenomistajina oleville sahoille näiltä ostamastaan purusta puolesta määrästä käyvän hinnan ja puolesta määrästä purun hintaa kalliimman hakkeen hinnan. Sittemmin myös konkurssiin asetetun Sivutuote Oy:n tehtävänä oli ollut toimittaa raaka-ainetta Keski-Suomen Selluloosa Oy:lle. Päätös kahden eri hinnan maksamisesta oli tehty Sivutuote Oy:n ja Keski-Suomen Selluloosa Oy:n hallitusten samanaikaisesti 16.12.1981 pidetyissä kokouksissa. Keski-Suomen Selluloosa Oy:n hallituksen kokouksen pöytäkirjaan ei ollut tehty merkintää päätöksestä, mutta asia oli katsottava selvitetyksi todistajankertomusten perusteella. Kokouksissa oli päätetty, että puolesta purun määrästä maksettiin korkeampaa hakkeen hintaa purun laadusta riippumatta määrätyille yhtiöiden hallituksissa olleiden henkilöiden edustamille sahoille ja sellaisille osakkeenomistajille, jotka olivat joutuneet panostamaan yhtiöön huomattavia sijoituksia osakepääomaan tai antamaan takauksia. Tarkoituksena oli ollut tukea vaikeuksissa olevia mainitut edellytykset täyttäneitä osakkeenomistajia. Purun kaksihintajärjestelmää koskeva päätös oli salattu Keski-Suomen Selluloosa Oy:n velkojilta ja Sivutuote Oy:n muilta paitsi sanotun edun saaneilta osakkeenomistajilta sekä ulkopuolisilta. Tämän vuoksi Sivutuote Oy:n hallituksen kokouksen pöytäkirjaan oli myöhemmin laadittu liite, jonka mukaan kokouksessa olisi päätetty, että purusta maksettavan kalliimman hakkeen hinnan maksamisen edellytyksenä purun tuli täyttää tietyt laatuvaatimukset. Lisäksi oli muutettu sahojen toimittamasta purusta tehtyjä laatuanalyysituloksia siten, että tulokset olisivat osoittaneet kysymyksessä olevan paremman, kirjatut laatuvaatimukset täyttävän purun. Myös Keski-Suomen Selluloosa Oy:n rahoittajien edustajille ja tilintarkastajille oli ilmoitettu, että korkeampi hinta perustui purun parempaan laatuun.

Keski-Suomen Selluloosa Oy:n hallitukseen olivat 16.12.1981 tehdyn päätöksen ja sen täytäntöönpanon aikaan kuuluneet C, D, F, G, H ja J sekä toukokuusta 1982 alkaen I. Yhtiön toimitusjohtajana oli mainittuna aikana toiminut J 1.5.1982 saakka ja siitä alkaen I. I:tä lukuunottamatta mainitut muut hallituksen jäsenet olivat sanottuna aikana kuuluneet myös Sivutuote Oy:n hallitukseen, J kuitenkin huhtikuusta 1982 alkaen. C, D, F, H ja J olivat olleet läsnä 16.12.1981 pidetyissä hallitusten kokouksissa. G:lle oli kirjeitse ilmoitettu hallitusten päätösten sisältö.

Sen johdosta että C ja hänen myötäpuolensa olivat väittäneet, että purun osalta toteutetun kaksihintajärjestelmän tarkoituksena oli ollut turvata Keski-Suomen Selluloosa Oy:n raaka-aineen saanti, kihlakunnanoikeus on lausunut, että ennen kaksihintajärjestelmään siirtymistä ja sen aikana oli ollut selluloosan myynnin kannalta huono markkinatilanne. Keski-Suomen Selluloosa Oy:ssä tuolloin tehdyissä ennusteissa ei ollut oletettu tilanteen paranevan. Keski-Suomen Selluloosa Oy:llä oli ollut vaikeuksia myydä tuotteitaan. Vuonna 1982 oli myös raakaaineen saanti vaikeutunut. Jutussa ei ollut kuitenkaan näytetty, että kaksihintajärjestelmän toteuttaminen olisi vaikuttanut yhtiön raaka-aineen saantiin.

Keski-Suomen Selluloosa Oy oli maksanut purusta Sivutuote Oy:lle ja sen osakkeenomistajille kaksihintajärjestelmään siirtymisen aikoihin kaikesta purusta ja sen toteuttamisen aikana purun puolesta määrästä sekä sen lopettamisen jälkeen jälleen kaikesta purusta sahakohtaisesti suunnilleen saman hinnan. Mainittuun normaaliin purun hintaan oli lisäksi sisältynyt niin sanottu ohiajokorvaus, jolla sahoille oli korvattu Keski-Suomen Selluloosa Oy:n tehtaalle toimitetun purun osalta pitemmästä kuljetusmatkasta aiheutuneet suuremmat rahtikustannukset verrattuna purua raaka-aineena käyttävälle, sahaa lähempänä sijaitsevalle laitokselle toimitetun purun rahtikustannuksiin. Edellä kerrotun perusteella oli mainittua normaalia, kunkin sahan osalta erillistä sahakohtaista purun hintaa pidettävä purun käypänä hintana. Ylihintaa oli siten purun puolesta määrästä maksetun hakkeen hinnan ja purun käyvän hinnan erotus.

Keski-Suomen Selluloosa Oy oli maksanut purusta mainittua käypää hintaa olennaisesti korkeampaa ylihintaa Sivutuote Oy:lle, joka oli välittänyt maksut osakkeenomistajilleen, yhteensä 1.272.546 markkaa. Sivutuote Oy:n osakkeenomistajista olivat saaneet Keski-Suomen Selluloosa Oy:ltä mainittuna aikana ylihintaa Alavuden Puunjalostustehdas Oy 295.359 markkaa, Finn-Ha-Sa Oy 130.373 markkaa, Finnparru Oy 59.546 markkaa, Haapavesi Oy 78.145 markkaa, Heikinmäen Saha Oy 71.052 markkaa, Iisalmen Sahat Oy 402.107 markkaa, Lauttaniemi Ky 113.009 markkaa, Multian Saha Oy 176.828 markkaa, Puutavaraliike D Oy 232.945 markkaa, Bärklars Såg Ab 51.816 markkaa, Ky X ja kumpp. 234.495 markkaa, Pielaveden Saha Oy 35.908 markkaa, Sotkamo Oy 158.527 markkaa, Y Oy 104.686 markkaa ja Ristiniemi Oy 3.049 markkaa eli yhteensä 2.147.845 markkaa.

Osakeyhtiön varoja voitiin siirtää yhtiön osakkeenomistajille tai muille vain osakeyhtiölaissa säädetyin edellytyksin. Keski-Suomen Selluloosa Oy oli jakanut yhtiön varoja eli maksanut kerrottua ylihintaa vastoin osakeyhtiölain 12 luvun säännöksiä.

Sivutuote Oy oli Keski-Suomen Selluloosa Oy:n osakkeiden omistajana osakeyhtiölain 12 luvun 5 §:n 1 momentin nojalla velvollinen palauttamaan ylihintana saamansa, laittomana voitonjakona pidettävän määrän Keski-Suomen Selluloosa Oy:n konkurssipesälle kuuden prosentin vuotuisine korkoineen. Varojen palautuksessa syntyvän vajauksen täyttämisestä olivat mainitun pykälän 2 momentin nojalla vastuussa C, D, F, G, H, I ja J, jotka olivat osallistuneet varojen jakamista koskevan päätöksen tekemiseen tai sen täytäntöönpanoon.

Ylihintojen suorittaminen Sivutuote Oy:n osakkeenomistajille oli aiheuttanut Keski-Suomen Selluloosa Oy:lle ja sen velkojille ylihintojen määrää vastaavan vahingon. Keski-Suomen Selluloosa Oy:n hallituksen jäsenet olivat osakeyhtiölain 15 §:n 1 momentin nojalla velvollisia korvaamaan yhtiölle mainitun tahallaan aiheuttamansa vahingon.

Sen johdosta että Sivutuote Oy:n konkurssipesä oli vaatinut yhtiölle kerrotuin tavoin suoritettujen 1.272.546 markan käyttämistä Sivutuote Oy:llä Keski-Suomen Selluloosa Oy:ltä olleen saatavan kuittaukseen kihlakunnanoikeus on katsonut, että Sivutuote Oy:ltä vaadittu saatava oli syntynyt osakeyhtiölain 12 luvun säännösten vastaisesti suoritetulla saman lain 16 luvun 9 §:ssä rangaistavaksi säädetyllä varojen jakamisella yhtiön osakkeenomistajalle. Keski-Suomen Selluloosa Oy oli lisäksi velkojansa kanssa tekemässään sopimuksessa sitoutunut siihen, ettei yhtiö maksanut osakkeenomistajilleen osinkoa tai muuta siihen rinnastettavaa hyvikettä.

Kihlakunnanoikeus, joka on myös katsonut, että kanne oli nostettu määräajassa eikä se siten ollut vanhentunut, on, hyläten kuittausvaatimuksen,

1) vahvistanut, että Keski-Suomen Selluloosa Oy:n konkurssipesän saatava Sivutuote Oy:n konkurssipesältä oli 1.272.546 markkaa, jolle määrälle oli lisättävä kuusi prosenttia korkoa ylihintasuoritusten ajankohdista lukien eli 147.325 markalle 3.2.1982, 118.872 markalle 17.3.1982, 31.530 markalle 7.4.1982, 109.472 markalle 12.5.1982, 76.693 markalle 14.6.1982, 78.316 markalle 30.6.1982, 183.239 markalle 26.7.1982, 89.830 markalle 15.9.1982, 68.034 markalle 13.10.1982, 324.078 markalle 22.12.1982 ja 45.157 markalle 19.1.1983 lukien,

2) velvoittanut C:n, D:n, F:n, G:n, H:n ja J:n yhteisvastuullisesti suorittamaan Keski-Suomen Selluloosa Oy:n konkurssipesälle a) vahingonkorvauksena Sivutuote Oy:n osakkeenomistajille maksettujen ylihintojen osalta 2.147.845 markkaa 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä eli G:n, H:n ja J:n osalta 5.6.1985 lukien ja C:n, D:n ja F:n osalta 6.6.1985 lukien, ja b) kohdassa 1 mainitun määrän 1.272.546 markkaa siinä mainittuine korkoineen siltä osin kuin saatavalle ei kertynyt suoritusta Sivutuote Oy:n konkurssipesältä sekä

3) velvoittanut I:n suorittamaan Keski-Suomen Selluloosa Oy:n konkurssipesälle toimiaikanaan tapahtuneiden ylihintasuoritusten osalta yhteisvastuullisesti C:n, D:n, F:n, G:n, H:n ja J:n kanssa kohdassa 1 mainitusta määrästä, siltä osin kuin saatavalle ei kertynyt suoritusta Sivutuote Oy:n konkurssipesältä, 974.819 markkaa 6 prosentin korkoineen ylihintasuoritusten ajankohdista lukien eli 109.472 markalle 12.5.1982, 76.693 markalle 14.6.1982, 78.316 markalle 30.6.1982, 183.239 markalle 26.7.1982, 89.830 markalle 15.9.1982, 68.034 markalle 13.10.1982, 324.078 markalle 22.12.1982 ja 45.157 markalle 19.1.1983 lukien sekä kohdassa 2 a mainitusta määrästä 1.987.430 markkaa 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 5.6.1985 lukien.

Lisäksi Sivutuote Oy:n konkurssipesä, C, D, F, G, H, I ja J on yhteisvastuullisesti velvoitettu suorittamaan Keski-Suomen Selluloosa Oy:n konkurssipesälle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista 60.000 markkaa 16 prosentin korkoineen 29.1.1987 lukien.

Valitus Vaasan hovioikeudessa

Sivutuote Oy:n konkurssipesä, C, D, F, G, H, I ja J ovat hakeneet muutosta kihlakunnanoikeuden päätökseen. K, L, M ja N ovat valitusajan jälkeen 9.12.1987 toimittaneet hovioikeudelle kirjoituksen, jossa he ovat ilmoittaneet, että F oli 6.11.1987 kuollut ja että he jatkoivat hänen kuolinpesänsä osakkaina valitusta.

Hovioikeuden tuomio 29.9.1988

Hovioikeus, joka on todennut, että Keski-Suomen Selluloosa Oy:n hallituksen jäsenet olivat osakeyhtiölain 15 luvun 1 §:n nojalla velvollisia korvaamaan yhtiölle tahallaan aiheuttamansa vahingon, on muuttanut kihlakunnanoikeuden päätöstä ainoastaan siten, että F:n kuolinpesän osakkaat K, L, M ja N on velvoitettu suorittamaan F:n maksettaviksi tuomitut korvaukset kuolinpesän varoista. C, D, G, H, I ja J sekä F:n kuolinpesän varoista K, L, M ja N on velvoitettu yhteisvastuullisesti korvaamaan Keski-Suomen Selluloosa Oy:n konkurssipesän vastauskulut hovioikeudessa 2.000 markalla.

MUUTOKSENHAKU JA VÄLITOIMET KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Sivutuote Oy:n konkurssipesälle, C:lle, D:lle, G:lle, H:lle, I:lle, J:lle, K:lle, M:lle, N:lle ja L:lle on myönnetty valituslupa 26.1.1989. Korkein oikeus on päätöksellään 27.1.1989 määrännyt, ettei hovioikeuden tuomiota ollut toistaiseksi pantava täytäntöön tai täytäntöönpanoa jatkettava.

Sivutuote Oy:n konkurssipesä, C, D, G, H ja I ovat yhteisessä muutoksenhakemuksessaan vaatineet, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja kanne hylätään sekä että Keski-Suomen Selluloosa Oy:n konkurssipesä velvoitetaan korvaamaan hakijoiden oikeudenkäyntikulut. Hakijat ovat lausuneet muun muassa, ettei Keski-Suomen Selluloosa Oy ollut maksanut purusta ylihintaa Sivutuote Oy:lle ja sen osakkeenomistajille eikä Keski-Suomen Selluloosa Oy:lle tai Sivutuote Oy:lle ollut aiheutettu vahinkoa ja ettei Keski-Suomen Selluloosa Oy:n hallitus ollut tehnyt kihlakunnanoikeuden päätöksessä selostettua päätöstä. Hakijat ovat uudistaneet kihlakunnanoikeudessa esittämänsä kuittausvaatimuksen. Kanne olisi hylättävä ainakin siltä osin kuin Keski-Suomen Selluloosa Oy:llä oli ollut käytettävänään purun hinnan maksamiseen voittovaroja, joita oli ollut vuosilta 1981 ja 1982 yhteensä 958.669,93 markkaa. Hakijoista muut paitsi Sivutuote Oy:n konkurssipesä ovat myös lausuneet, ettei konsernissa raaka-aineen hankkiminen ollut kuulunut lainkaan Keski-Suomen Selluloosa Oy:lle eikä myöskään sen toimitusjohtajalle eikä yhtiön hallituksen jäseniä ja toimitusjohtajia siten olisi tuomittava korvausvelvollisiksi. Kanne olisi joka tapauksessa hylättävä vanhentuneena. G on vielä lausunut, ettei hän ollut osallistunut Keski-Suomen Selluloosa Oy:n hallituksen kokoukseen 16.12.1981, joten hän ei voinut olla korvausvelvollinen. I on vedonnut siihen, että hän oli tullut Keski-Suomen Selluloosa Oy:n toimitusjohtajaksi vasta 1.5.1982, joten hän ei voinut olla vastuussa mahdollisista yhtiön hallituksen aikaisemmin tehdyistä päätöksistä. Hakijat ovat vielä pyytäneet, että asiassa toimitetaan suullinen käsittely.

J on vaatinut, että alempien oikeuksien päätökset kumotaan, Keski-Suomen Selluloosa Oy:n konkurssipesän vaatimukset hylätään ja hänet vapautetaan kaikesta maksuvelvollisuudesta sekä että Keski-Suomen Selluloosa Oy:n konkurssipesä velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa kaikissa oikeusasteissa. J on lausunut muun muassa, että Keski-Suomen Selluloosa Oy ei ollut maksanut purusta ylihintaa Sivutuote Oy:lle ja sen osakkeenomistajille eikä Keski-Suomen Selluloosa Oy:lle ollut aiheutunut vahinkoa. Keski-Suomen Selluloosa Oy:n hallitus ei ollut tehnyt kihlakunnanoikeuden päätöksessä selostettua päätöstä eikä konsernissa raaka-aineen hankkiminen ollut kuulunut Keski-Suomen Selluloosa Oy:lle tai sen toimitusjohtajalle. Keski-Suomen Selluloosa Oy:ltä maksun saaneet eivät olleet olleet Sivutuote Oy:tä lukuunottamatta Keski-Suomen Selluloosa Oy:n osakkeenomistajia. Mikäli kysymys on ollut näiden maksun saajien osalta laittomasta osingonjaosta, olisivat nämä ensisijaisesti palautusvelvollisia. J:llä oli ollut sen jälkeen, kun hän oli eronnut Keski-Suomen Selluloosa Oy:n toimitusjohtajan tehtävästä, käytettävissään vain yhtiön hallituksen jäsenille jaettu informaatio.

Ovaskainen ja hänen myötäpuolensa ovat yhteisessä muutoksenhakemuksessaan vaatineet, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja että heidät F:n kuolinpesän osakkaina vapautetaan kokonaisuudessaan täydennys- ja vahingonkorvausvelvollisuudesta sekä oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuudesta. Hakijat ovat vaatineet, että kihlakunnanoikeudessa esitetty kuittausvaatimus hyväksytään ja että täydennys- ja korvausvelvollisuutta ainakin tuntuvasti sovitellaan ja alennetaan. Lisäksi hakijat ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista kaikissa oikeusasteissa. Hakijat ovat lausuneet muun muassa, ettei ollut esitetty selvitystä siitä, että Keski-Suomen Selluloosa Oy:n hallitus olisi tehnyt kihlakunnanoikeuden päätöksessä selostetun päätöksen tai että sellaista päätöstä vastaavaa täytäntöönpanoa olisi tapahtunut. Ei ollut myöskään näytetty, että purusta olisi maksettu ylihintaa ja että osakeyhtiölain 12 luvun 5 §:n 2 momentissa ja 15 luvun 1 §:ssä edellytettyä vahinkoa olisi syntynyt. Kanne olisi joka tapauksessa jätettävä tutkimatta tai hylättävä vanhentuneena.

Keski-Suomen Selluloosa Oy:n konkurssipesä on antanut siltä vaaditun vastauksen, jossa se on vaatinut muutoksenhakemusten hylkäämistä ja oikeudenkäyntikulujensa korvaamista myös Korkeimman oikeuden osalta.

Keski-Suomen Selluloosa Oy:n konkurssipesä, Sivutuote Oy:n konkurssipesä, C, D, G, H, I, J, K, L, M, N ja F:n kuolinpesän konkurssipesä ovat toimittaneet tänne Korkeimman oikeuden 3.9.1990 antamassa välipäätöksessä asianosaisilta pyydetyt kirjalliset selitykset.

G ja I ovat muutoksenhaulle säädetyn määräajan jälkeen toimittaneet Korkeimpaan oikeuteen kirjoitukset liitteineen, G 13.12.1988 ja I 12.10.1990.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 12.9.1991

Käsittelyratkaisu

G:n 13.12.1988 ja I:n 12.10.1990 Korkeimpaan oikeuteen saapuneet kirjoitukset jätetään huomiotta, koska niiden huomioon ottamiseen ei ole erityistä syytä. Vastausten pyytäminen Korkeimman oikeuden välipäätöksen johdosta annettuihin selityksiin on ilmeisen tarpeetonta. Pyynnöt suullisen käsittelyn toimittamisesta hylätään aiheettomina.

Pääasiaratkaisun perustelut

Keski-Suomen Selluloosa Oy ja Sivutuote Oy ovat muodostaneet osakeyhtiölain 1 luvun 2 §:ssä tarkoitetun konsernin, jossa Sivutuote Oy on ollut emoyhtiö ja KeskiSuomen Selluloosa Oy tytäryhtiö Sivutuote Oy:n omistaessa kaikki Keski-Suomen Selluloosa Oy:n osakkeet. Sivutuote Oy:n osakkeenomistajina ovat olleet pääasiassa sahalaitostoimintaa harjoittavat yhtiöt. Sivutuote Oy:n tehtävänä konsernissa on ollut hankkia raaka-ainetta Keski-Suomen Selluloosa Oy:n omistamaan Lievestuoreen selluloosatehtaaseen. Sivutuote Oy on välittänyt sahalaitoksilta ostamansa raaka-aineen Keski-Suomen Selluloosa Oy:lle pääasiassa hinnasta, joka on muodostunut hankintahinnasta lisättynä erällä, jolla on katettu Sivutuote Oy:n toiminnasta aiheutuneita kustannuksia. Osan raaka-aineesta Sivutuote Oy:n osakkeenomistajat ovat myyneet suoraan Keski-Suomen Selluloosa Oy:lle, joka myös on ostanut raaka-ainetta muualta.

Sivutuote Oy:n hallituksen kokouksessa 16.12.1981 on tehty päätös, jonka mukaan tietyille Sivutuote Oy:n osakkeenomistajille, joiden johtohenkilöitä oli Keski-Suomen Selluloosa Oy:n tai Sivutuote Oy:n hallituksissa ja jotka olivat tehneet Sivutuote Oy:öön sijoituksia osakepääomaan ja antaneet sen puolesta takauksia, maksettiin toimitetun purun puolesta määrästä purun hintaa tuntuvasti kalliimman hakkeen hinta ja puolesta määrästä normaali purun hinta. Päätöstä on perusteltu myös sillä seikalla, että sen mukaisella maksujärjestelmällä autettiin osakkeenomistajia selviytymään sahateollisuuden vaikeasta kriisiajasta. Korkein oikeus katsoo päätöksen tekemisen selvitetyksi Sivutuote Oy:n hallituksen kokoukseen osallistuneiden Keski-Suomen Selluloosa Oy:n hallintopäällikön Z:n todistajankertomuksen ja Sivutuote Oy:n toimitusjohtajan W:n antaman kertomuksen nojalla. Päätöstä ei sanotun sisältöisenä ole kirjattu Sivutuote Oy:n hallituksen kokouksen pöytäkirjaan, vaan pöytäkirjan mukaan W oikeutettiin edelleenkin käyttämään harkintavaltaa Lievestuoreelle toimitettujen hakkeitten laatuvaatimushinnoittelussa ja toimitusjohtaja valtuutettiin myös soveltamaan hakkeitten ja minihakkeitten kaupassa pöytäkirjan liitteen L mukaisia hinnoittelu- ja maksuehtoja. Liitteen L mukaan minihakkeen hinnaksi määriteltiin Teollisuuden Puuyhdistyksen suosituksen mukainen tai käypä yleinen markkinahinta joko sahalla tai Lievestuoreen tehtaalla. Puolet toimituksista voitiin hinnoitella hakkeena, jos minihake oli siten seulottua, että se sisälsi vähintään 35 prosenttia yli kuuden millimetrin läpimittaista jaetta.

Mainittua hallituksen päätöstä on toteutettu siten, että määrätyille purua toimittaneille Sivutuote Oy:n osakkeenomistajille on maksettu osasta purua hakkeen hinta purun laadusta riippumatta, ja tämän salaamiseksi Keski-Suomen Selluloosa Oy:n tilintarkastajilta, velkojilta ja niiltä Sivutuote Oy:n osakkeenomistajilta, joille ei maksettu hakkeen hintaa purusta, on muutettu purun koosta saatuja mittaustuloksia.

Sivutuote Oy:n hallituksen päätöksen mukaisesti W on huolehtinut siitä, mitkä purun toimittajat ovat saaneet maksun kaksihintajärjestelmän mukaisesti. Näin KeskiSuomen Selluloosa Oy on maksanut purusta toisaalta Sivutuote Oy:lle sen välityksellä toimitetusta purusta ja toisaalta suoraan määrätyille Sivutuote Oy:n osakkeenomistajille kihlakunnanoikeuden päätöksessä mainitut suoritukset. Kaksihintajärjestelmän soveltaminen on merkinnyt, että siitä hyötyneet purun toimittajat ovat saaneet tapauksesta riippuen toimittamansa purun puolesta määrästä tai suunnilleen puolesta määrästä noin kaksin- tai kolminkertaisen hinnan verrattuna siihen hintaan, minkä ne ovat saaneet toisesta puolesta purun määrästä. Sen jälkeen kun kaksihintajärjestelmän soveltaminen on Keski-Suomen Selluloosa Oy:n hallituksen 25.5.1983 tekemän päätöksen nojalla lopetettu ja viimeinen sen mukainen suoritus on maksettu 7.7.1983, on koko purun määrästä maksettu toimittajille suunnilleen edellä kerrottu alhaisempi hinta.

Keski-Suomen Selluloosa Oy:n hallitus on kokoontunut samaan aikaan ja samassa paikassa kuin Sivutuote Oy:n hallitus. Keski-Suomen Selluloosa Oy:n hallitukseen ovat tällöin kuuluneet muun muassa Iisalmen Sahat Oy:n toimitusjohtaja ja Sotkamo Oy:n hallituksen puheenjohtaja C, Finn-Ha-Sa Oy:n, Finnparru Oy:n, nykyisen D Oy:n ja Pielaveden Saha Oy:n hallituksen puheenjohtaja D, Kursun Puu Oy:ssä määräysvallan omannut F, Alavuden Puunjalostustehdas Oy:n hallituksen puheenjohtaja G ja Ristiniemi Oy:n hallituksen puheenjohtaja H sekä Keski-Suomen Selluloosa Oy:n toimitusjohtaja J. Heistä muut paitsi G ovat olleet läsnä mainitussa Keski-Suomen Selluloosa Oy:n hallituksen kokouksessa. Mainitut hallituksen jäsenet J:tä lukuunottamatta ovat kuuluneet myös Sivutuote Oy:n hallitukseen ja myös J on osallistunut 16.12.1981 pidettyyn Sivutuote Oy:n hallituksen kokoukseen. Kun myös otetaan huomioon Keski-Suomen Selluloosa Oy:n hallituksen kokouksessa sihteerinä toimineen Z:n todistajankertomus sekä Sivutuote Oy:n ja KeskiSuomen Selluloosa Oy:n välinen emo- ja tytäryhtiösuhde sekä tehtäväjako, on selvitetty, että Keski-Suomen Selluloosa Oy:n hallituskin on tehnyt kaksihintajärjestelmää koskevan päätöksen.

G ei ole ollut läsnä Keski-Suomen Selluloosa Oy:n tai Sivutuote Oy:n hallituksen kokouksessa 16.12.1981. Asiakirjoista ilmenee kuitenkin G:n itsensä kertomana, että hän oli ilmeisesti kohta päätöksen tekemisen jälkeen saanut haltuunsa Sivutuote Oy:n hallituksen kokouksen pöytäkirjan ja sen liitteen L. G on myös todennut, että Alavuden Puunjalostustehdas Oy oli laskutuksensa mukaisesti saanut purun puolesta määrästä hakkeen hinnan. Tämäkään puru ei ollut kuitenkaan täyttänyt liitteen L mukaisia laatuvaatimuksia. On myös ilmeistä, että sinä aikana, jona kaksihintajärjestelmää soveltaen on vuosina 1982 ja 1983 maksettu purusta yhteensä 3.420.391 markkaa ylihintaa, asia on ollut esillä Keski-Suomen Selluloosa Oy:n hallituksen kokouksissa, joihin myös G on osallistunut. Näillä perusteilla on näytetty, että G yhtiön hallituksen jäsenenä, jonka tehtävänä on ollut hallituksessa huolehtia yhtiön toiminnan asianmukaisesta järjestämisestä, on myötävaikuttanut siihen, että kaksihintajärjestelmää on voitu yhtiössä jatkuvasti soveltaa.

I on tullut Keski-Suomen Selluloosa Oy:n toimitusjohtajaksi 1.5.1982 alkaen. Näyttämättä on jäänyt, että hän jo silloin olisi tiennyt kaksihintajärjestelmästä. Sitä vastoin hän on tiennyt, että Keski-Suomen Selluloosa Oy:n selluloosan valmistuksessa purun osuus raakaaineesta on ollut poikkeuksellisen suuri. Hoitaessaan toimitusjohtajana yhtiön juoksevaa hallintoa I:llä on siten ollut erityinen aihe ja velvollisuus seurata purun hankintaa ja siitä johtuvia kustannuksia. Viimeistään 1.6.1982 hän on ollut toimitusjohtajana velvollinen puuttumaan purusta maksettuun ylihintaan.

Edellä esitetyn mukaisesti Keski-Suomen Selluloosa Oy on vuosina 1982 ja 1983 maksanut eräille Sivutuote Oy:n osakkeenomistajille joko suoraan tai Sivutuote Oy:n välityksellä purusta hintaa, joka on huomattavasti ylittänyt ne hinnat, jotka Keski-Suomen Selluloosa Oy samoihin aikoihin maksoi muille purun toimittajille. Tätä erityishinnoittelua on perusteltu sillä, että osa purusta oli laadultaan hyvin karkeaa eli niin sanottua minihaketta. Hinnoittelun toteuttamiseksi on myös valmistettu virheellisiä analyysituloksia normaalia korkeammalla hinnalla maksetun purun karkeudesta. Normaalia korkeampaa hintaa on kuitenkin maksettu purun karkeudesta riippumatta ylimääräisenä hyvityksenä eräille sahoille, joiden edustajat olivat yhtiöiden hallituksissa tai jotka olivat tukeneet Keski-Suomen Selluloosa Oy:tä taloudellisesti. Muuta perustetta ei ole näytetty sille, että osasta näiltä Sivutuote Oy:n osakkeenomistajilta suoraan tai Sivutuote Oy:n välityksellä ostetusta purusta on valheellisin hinnoitteluperustein maksettu huomattavasti korkeampi hinta kuin siitä purusta, mikä muuten ostettiin näiltä sahoilta ja oli saatavissa myös muualta. Keski-Suomen Selluloosa Oy:n hallituksen päätöksen mukaisesti on niin ollen ilman perusteltua syytä maksettu kihlakunnanoikeuden päätöksessä mainituille sahoille välittömästi 2.147.845 markkaa ja yhtiölle on siten aiheutettu vastaavansuuruinen vahinko. Yhtiön hallituksen jäseninä olleet C, D, G, H ja J, hallituksen jäsenenä olleen F:n kuolinpesän osakkaat K, L, M ja N kuolinpesän varoista sekä yhtiön toimitusjohtajana ollut I ovat osakeyhtiölain 15 luvun 1 §:n nojalla velvolliset korvaamaan yhtiölle tuottamansa vahingon, I kuitenkin vain 1.6.1982 jälkeen maksetuista ylihinnoista 1.780.349 markkaa.

Jutussa ei ole selvitetty, että Keski-Suomen Selluloosa Oy olisi maksanut Sivutuote Oy:lle purusta muuta kuin korvauksen Sivutuote Oy:n todellisista hankintakustannuksista. Ylihinnat, jotka on Sivutuote Oy:n välityksellä maksettu sen osakkeenomistajille, eivät olleet tarkoitetut Sivutuote Oy:lle eivätkä ne myöskään ole tulleet sen hyväksi. Näin ollen kysymys ei ole ollut Keski-Suomen Selluloosa Oy:n varojen jakamisesta sen osakkeenomistajalle Sivutuote Oy:lle.

Kihlakunnanoikeuden vahvistettua, että Keski-Suomen Selluloosa Oy:n konkurssipesällä on Sivutuote Oy:n konkurssipesältä 1.272.546 markan saatava, Sivutuote Oy:n konkurssipesä on hovioikeudessa vaatinut ainoastaan saada käyttää Keski-Suomen Selluloosa Oy:n konkurssipesältä olevaa saatavaansa edellä mainitun velkansa kuittaamiseen. Kihlakunnanoikeuden päätöksen 1 kohdassa vahvistettu määrä 1.272.546 markkaa jää siten pysyväksi. Keski-Suomen Selluloosa Oy:n konkurssissa 27.8.1985 julistetussa konkurssituomiossa on Sivutuote Oy:n konkurssipesän saatavaksi vahvistettu muun muassa 3.794.793,62 markan tilisaatava. Sivutuote Oy:n konkurssipesällä on oikeus käyttää tuota saatavaansa tässä jutussa vahvistetun velan ja korkojen kuittaamiseen.

Edellä mainittujen Sivutuote Oy:n välityksellä maksettujen 1.272.546 markan osalta kihlakunnanoikeus on määrännyt C:lle, D:lle, F:lle, G:lle, H:lle, J:lle ja I:lle vain velvollisuuden täyttää laittoman osingonjaon palautus osakeyhtiölain 12 luvun 5 §:n 2 momentin nojalla, mutta ei vahingonkorvausvelvollisuutta. Keski-Suomen Selluloosa Oy:n konkurssipesän tyydyttyä päätökseen maksuvelvollisuutta ei voida määrätä vahingonkorvausperusteella.

Kesäkuussa 1985 vireille pantu vahingonkorvauskanne osakeyhtiölain 15 luvun 1 §:n nojalla on sanotun luvun 7 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaisesti nostettu kolmen vuoden kuluessa niiden kalenterivuotta vastaavien tilikausien 1982 ja 1983 päättymisestä, joina vahingonkorvausperusteena olevat ylihintamaksut ovat tapahtuneet.

Oikeudenkäyntikulut

Sivutuote Oy:n konkurssipesä ja sen myötäpuolet ovat hävinneet jutun alemmissa oikeuksissa. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 4 §:n 1 momentin ensimmäisestä virkkeestä (L 13.3.1964/133) ilmenevän periaatteen mukaan Sivutuote Oy:n konkurssipesä ja sen myötäpuolet eivät saa korvausta oikeudenkäyntikuluistaan alemmissa oikeuksissa. Asian laadun vuoksi asianosaisten on pidettävä kulunsa Korkeimmassa oikeudessa vahinkonaan.

Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Esittelijäneuvos Kitunen, jonka mietintö käsittelyratkaisun osalta tuli Korkeimman oikeuden ratkaisuksi, lausui muutoin mietintönään seuraavasti.

Korkein oikeus lausunee pääasiaratkaisun perusteluina

Keski-Suomen Selluloosa Oy:n taloudellinen tila on ollut yhtiön perustamisesta vuodesta 1970 ja Lievestuoreen selluloosatehtaan käyttöönottamisesta vuodesta 1971 alkaen heikko. Keski-Suomen Selluloosa Oy on tämän vuoksi joutunut tekemään velkojansa Kansallis-Osake-Pankin kanssa 17.8.1976 luottoja ja sitoumuksia koskevan moratoriosopimuksen, jossa Keski-Suomen Selluloosa Oy:n 17.801.810 markan määräiset lainat ja 9.250.000 markan määräiset rahoitusvekselit maksamattomine korkoineen ja lisäkorkoineen on yhdistetty yhdeksi lainaksi edullisine korkoineen, ja 26.4.1978 sopimuksen, jossa pankin saatavista Keski-Suomen Selluloosa Oy:ltä on 8.250.000 markan määrä muutettu omapääomaehtoisiksi sijoituslainoiksi. KeskiSuomen Selluloosa Oy:n vuoden 1982 kannattavuus- ja rahoitusbudjetissa on tammi-kesäkuun tulos poistojen jälkeen arvioitu noin 2,6 miljoonaa markkaa negatiiviseksi. KeskiSuomen Selluloosa Oy:n tilintarkastajien 16.4.1982 päivätyssä yhtiön hallitukselle osoitetussa kirjeessä, jossa on käsitelty yhtiön vuoden 1981 tulosta rasittavia palkkiolaskuja, on todettu, ettei yhtiöllä ollut periaatteessa vapaan oman pääoman puuttuessa mahdollisuuksia näiden lähinnä voitonjaon luonteisiksi avustussuorituksiksi katsottavien laskujen maksamiseen. Sivutuote Oy:n toimintakertomuksesta vuodelta 1983 ilmenee, että Keski-Suomen Selluloosa Oy:n toiminnan tulos on vuonna 1983 osoittanut 551.346,68 markan tappiota. Keski-Suomen Selluloosa Oy:n toimitusjohtajan vuosikertomusten mukaan yhtiön markkinatilanne oli vuosina 1980 ja 1981 heikentynyt. Keski-Suomen Selluloosa Oy oli vuonna 1982 toimittanut viskoosi- ja erikoisselluloosaa 10 prosenttia vähemmän kuin edellisenä vuonna. Vuonna 1983 kysynnän kasvettua yhtiö oli toimittanut tuotteitaan 17,6 prosenttia enemmän kuin vuonna 1982. Sivutuote Oy:n konsernitaseen mukaan vapaa oma pääoma on ollut 385.756,59 markkaa 31.12.1982 ja 177.967,75 markkaa 31.12.1983. Yhtiöt on asetettu konkurssiin, Keski-Suomen Selluloosa Oy 7.2.1985 ja Sivutuote Oy 14.3.1985.

Sivutuote Oy:n hallituksen kokouksessa 16.12.1981 on tehty päätös, jonka mukaan tietyille Sivutuote Oy:n osakkeenomistajille, joiden johtohenkilöitä oli Keski-Suomen Selluloosa Oy:n tai Sivutuote Oy:n hallituksessa ja jotka olivat tehneet Sivutuote Oy:öön sijoituksia osakepääomaan ja antaneet sen puolesta takauksia, maksettiin toimitetun purun puolesta määrästä purun hintaa tuntuvasti kalliimman hakkeen hinta ja puolesta määrästä normaali purun hinta. Päätöstä on perusteltu myös sillä seikalla, että sen mukaisella maksujärjestelmällä autettiin osakkeenomistajia selviytymään sahateollisuuden vaikeasta kriisiajasta. Korkein oikeus katsoo päätöksen tekemisen selvitetyksi Sivutuote Oy:n hallituksen kokoukseen osallistuneiden Keski-Suomen Selluloosa Oy:n hallintopäällikön Z:n todistajankertomuksen ja Sivutuote Oy:n toimitusjohtajan W:n antaman kertomuksen nojalla. Päätöstä ei tämän sisältöisenä ole kirjattu Sivutuote Oy:n hallituksen kokouksen pöytäkirjaan, vaan pöytäkirjan mukaan W oikeutettiin edelleenkin käyttämään harkintavaltaa Lievestuoreelle toimitettujen hakkeitten laatuvaatimushinnoittelussa ja toimitusjohtaja valtuutettiin myös soveltamaan hakkeitten ja minihakkeitten kaupassa pöytäkirjan liitteen L mukaisia hinnoittelu- ja maksuehtoja. Liitteen L mukaan minihakkeen hinnaksi määriteltiin Teollisuuden Puuyhdistyksen suosituksen mukainen tai käypä yleinen markkinahinta joko sahalla tai Lievestuoreen tehtaalla. Puolet toimituksista voitiin hinnoitella hakkeena, jos minihake oli siten seulottua, että se sisälsi vähintään 35 prosenttia yli kuuden millimetrin läpimittaista jaetta.

Sivutuote Oy:n hallituksen päätöksen mukaisesti W on huolehtinut siitä, mitkä purun toimittajat ovat saaneet maksun kaksihintajärjestelmän mukaisesti. Näin KeskiSuomen Selluloosa Oy on maksanut purusta toisaalta Sivutuote Oy:lle sen välityksellä toimitetusta purusta ja toisaalta suoraan määrätyille Sivutuote Oy:n osakkeenomistajille kihlakunnanoikeuden päätöksessä mainitut suoritukset. Kaksihintajärjestelmän soveltaminen on merkinnyt sitä, että siitä hyötyneet purun toimittajat ovat saaneet tapauksesta riippuen toimittamansa purun puolesta määrästä tai suunnilleen puolesta määrästä noin kaksin- tai kolminkertaisen hinnan verrattuna siihen hintaan, minkä ne ovat saaneet toisesta puolesta purun määrästä. Sen jälkeen kun kaksihintajärjestelmän soveltaminen on Keski-Suomen Selluloosa Oy:n hallituksen 25.5.1983 tekemän päätöksen nojalla lopetettu ja viimeinen sen mukainen suoritus on maksettu 7.7.1983, on koko purun määrästä maksettu toimittajille suunnilleen sama hinta kuin edellä kerrottu alhaisempi hinta.

Keski-Suomen Selluloosa Oy:n hallitus on 16.12.1981 kokoontunut samaan aikaan ja samassa paikassa kuin Sivutuote Oy:n hallitus. Keski-Suomen Selluloosa Oy:n hallitukseen ovat tällöin kuuluneet muun muassa Iisalmen Sahat Oy:n toimitusjohtaja ja Sotkamo Oy:n hallituksen puheenjohtaja C, Finn-Ha-Sa Oy:n, Finnparru Oy:n, nykyisen D Oy:n, ja Pielaveden Saha Oy:n hallituksen puheenjohtaja D, Kursun Puu Oy:ssä määräysvallan omannut F, Alavuden Puunjalostustehdas Oy:n hallituksen puheenjohtaja G ja Ristiniemi Oy:n hallituksen puheenjohtaja H sekä Keski-Suomen Selluloosa Oy:n toimitusjohtaja J. Heistä muut paitsi G ovat olleet läsnä mainitussa Keski-Suomen Selluloosa Oy:n hallituksen kokouksessa. Mainitut hallituksen jäsenet J:tä lukuunottamatta ovat kuuluneet myös Sivutuote Oy:n hallitukseen ja myös J on osallistunut 16.12.1981 pidettyyn Sivutuote Oy:n hallituksen kokoukseen. Kun myös otetaan huomioon Keski-Suomen Selluloosa Oy:n hallituksen kokouksessa sihteerinä toimineen Z:n todistajankertomus sekä Sivutuote Oy:n ja KeskiSuomen Selluloosa Oy:n välinen emo- ja tytäryhtiösuhde sekä tehtäväjako, on selvitetty, että myös Keski-Suomen Selluloosa Oy:n hallitus on tehnyt kaksihintajärjestelmää koskevan päätöksen.

G ei ole ollut läsnä Keski-Suomen Selluloosa Oy:n tai Sivutuote Oy:n hallituksen kokouksessa 16.12.1981. Asiakirjoista ilmenee kuitenkin G:n itsensä kertomana, että hän oli ilmeisesti kohta päätöksen tekemisen jälkeen saanut haltuunsa Sivutuote Oy:n hallituksen kokouksen pöytäkirjan ja sen liitteen L. G on myös todennut, että Alavuden Puunjalostustehdas Oy oli laskutuksensa mukaisesti saanut purun puolesta määrästä hakkeen hinnan. Tämäkään puru ei ollut kuitenkaan täyttänyt liitteen L mukaisia laatuvaatimuksia. On myös ilmeistä, että kaksihintajärjestelmä on ollut esillä myöhemmissä KeskiSuomen Selluloosa Oy:n ja Sivutuote Oy:n hallituksen kokouksissa, joihin G on osallistunut. Näiden seikkojen perusteella on näytetty, että G on kohta 16.12.1981 pidettyjen kokousten jälkeen saanut tietää kaksihintajärjestelmää koskevasta päätöksestä.

I on ollut Keski-Suomen Selluloosa Oy:n toimitusjohtajana 1.5.1982 alkaen. On kuitenkin jäänyt näyttämättä, että hän jo tällöin olisi tiennyt kaksihintajärjestelmästä. Sitä vastoin hän on tiennyt, että purun osuus Keski-Suomen Selluloosa Oy:n selluloosan valmistuksessa on ollut poikkeuksellisen suuri. I:llä on siten hoitaessaan toimitusjohtajana yhtiön juoksevaa hallintoa ollut erityinen aihe ja velvollisuus seurata purun hankintaa ja siitä johtuvia kustannuksia. I on toisaalta tullessaan yhtiön uudeksi toimitusjohtajaksi tarvinnut yhtiön asioihin perehtymiseen kohtuullisen ajan, joksi Korkein oikeus katsoo kuukauden.

Osakeyhtiölain 12 luvun 5 §:n 1 momentin mukaan, "jos yhtiön varoja on jaettu osakkeenomistajille vastoin tämän lain säännöksiä, näiden on palautettava saamansa määrä kuuden prosentin vuotuisine korkoineen". Palautusvelvollisuutta ei kuitenkaan ole, "jos saajalla oli perusteltua aihetta olettaa varojen jakamisen tapahtuneen laillisena voitonjakona".

Osakeyhtiön varojen laitonta jakoa voi olla esimerkiksi se, että yhtiö ostaa osakkeenomistajalta tuotteita ylihintaan, vaikka siihen ei ole liiketaloudellisia perusteita. Arvostellessaan sitä, onko Keski-Suomen Selluloosa Oy maksanut kerrotuin tavoin ostamastaan purusta ylihintaa ja ovatko siihen perustuvat suoritukset siten olleet yhtiön varojen laitonta jakoa, Korkein oikeus on ottanut huomioon, että purun hinta on määräytynyt sahakohtaisesti, jolloin merkityksellistä on ollut kuljetusmatkan pituus myyjältä ostajalle, että kaksihintajärjestelmästä ovat hyötyneet vain määrätyt Sivutuote Oy:n osakkeenomistajat ja että kohta kaksihintajärjestelmän soveltamisen päättymisen jälkeen nämäkin ovat saaneet kaikesta toimittamansa purun määrästä suunnilleen saman alhaisemman hinnan kuin ne olivat saaneet kaksihintajärjestelmän aikana osasta purun määrää. Tämän vuoksi Korkein oikeus katsoo, että kaksihintajärjestelmän soveltamisen aikana Keski-Suomen Selluloosa Oy:n ja sille suoraan purua myyneiden Sivutuote Oy:n osakkeenomistajien välisiin laskuihin merkittyjen korkeamman ja alhaisemman hinnan erotus on ollut perusteetonta ylihintaa. Sivutuote Oy on toimittanut Keski-Suomen Selluloosa Oy:lle purua, jonka se on hankkinut osakkeenomistajiltaan tai muilta purun toimittajilta. Sivutuote Oy:n perimän ylihinnan määrä ei ole pääteltävissä sen laskuista Keski-Suomen Selluloosa Oy:lle, vaan ylihinta on arvioitava mainittujen sen osakkeenomistajien ja KeskiSuomen Selluloosa Oy:n välisten laskujen perusteella. Tässä arvioinnissa ei ole aihetta poiketa siitä, mihin alemmat oikeudet ovat päätyneet. Edellä olevan mukaisesti Keski-Suomen Selluloosa Oy on kaksihintajärjestelmää noudattaen vastoin osakeyhtiölain varojen jakoa koskevia säännöksiä purun ylihintana vastikkeettomasti maksanut osakkeenomistajalleen Sivutuote Oy:lle yhteensä 1.272.546 markkaa.

Tämän vuoksi Sivutuote Oy:lle on syntynyt velvollisuus palauttaa Keski-Suomen Selluloosa Oy:n konkurssipesälle sille laittomasti maksettu määrä korkoineen.

Osakeyhtiölain 12 luvun 5 §:n 2 momentin mukaan "palautuksessa syntyvän vajauksen täyttämisestä vastaavat 15 luvun 1-4 §:n mukaisesti ne, jotka ovat osallistuneet varojen jakamista koskevan päätöksen tekemiseen tai täytäntöönpanoon taikka päätöksen perusteena olevan virheellisen taseen laatimiseen tai vahvistamiseen". Osakeyhtiön hallituksen jäsenen velvollisuutena on huolehtia siitä, että hallituksen päätös pannaan täytäntöön, ja toisaalta valvoa, ettei lainvastaista päätöstä panna täytäntöön.

C, D, F, H ja J ovat tehneet kaksihintajärjestelmää koskevan päätöksen, jolla on aiheutettu Keski-Suomen Selluloosa Oy:lle vahinkoa ja joka on ollut osakeyhtiölain varojen jakoa koskevien säännösten vastainen. G on, saatuaan tietää tästä päätöksestä, Keski-Suomen Selluloosa Oy:n hallituksen jäsenenä hyväksynyt sen, että Sivutuote Oy:lle, Alavuden Puunjalostustehdas Oy:lle ja määrätyille muille Sivutuote Oy:n osakkeenomistajille maksettiin kysymyksessä olevana aikana jatkuvasti purusta ylihintaa ja on siten osallistunut päätöksen täytäntöönpanoon. I:n olisi Keski-Suomen Selluloosa Oy:n toimitusjohtajana pitänyt viivytyksettä puuttua siihen, että purutoimituksia koskeneita laskuja maksettiin kaksihintajärjestelmän mukaisesti. Laiminlyödessään tämän hän on toimitusjohtajana osallistunut yhtiön varojen laitonta jakamista koskevan päätöksen täytäntöönpanoon ja on korvausvastuussa laskujen maksamisesta. Edellä lausutusta syystä I ei ole vastuussa heti 1.5.1982 jälkeen, vaan vasta 1.6.1982 jälkeen suoritetuista laskuista.

Edellä olevan perusteella C, D, G, H, J sekä F:n kuolinpesän varoista K, L, M ja N ovat yhteisvastuullisesti velvollisia suorittamaan Keski-Suomen Selluloosa Oy:n konkurssipesälle mainitusta 1.272.546 markan määrästä sen määrän, jota ei saada Sivutuote Oy:n konkurssiin luovutetuista varoista. I on yhteisvastuullisesti heidän kanssaan velvollinen suorittamaan tästä määrästä 865.347 markkaa.

Osakeyhtiölain 15 luvun 1 §:n mukaan hallituksen jäsen ja toimitusjohtaja on velvollinen korvaamaan vahingon, jonka hän on toimessaan tahallisesti tai tuottamuksesta aiheuttanut yhtiölle. Toimenpiteellä aiheutetaan yhtiölle vahinkoa, jos sillä osakeyhtiölain velkojainsuojajärjestelmän vastaisesti puututaan yhtiön sidottuun omaan pääomaan. Keski-Suomen Selluloosa Oy:n vuoden 1982 tilinpäätöksen mukaan yhtiön vapaa oma pääoma on tosin 31.12.1982 ollut 958.669,93 markkaa, mikä on koostunut tilikausilta 1.1.-31.12.1981 ja 1.1.-31.12.1982 näytetyistä 650.983,21 ja 307.686,72 markan voitoista. Edellä mainittu selvitys Keski-Suomen Selluloosa Oy:n huonosta taloudellisesta tilasta, yhtiön samanaikaiset laittomat vastikkeettomat maksut osakkeenomistajalleen Sivutuote Oy:lle ja yhtiön ajautuminen konkurssiin osoittavat kuitenkin, ettei KeskiSuomen Selluloosa Oy:llä tosiasiassa ilmeisesti ole ollut kysymyksessä olevana aikana, jolloin kaksihintajärjestelmän mukaiset maksut on suoritettu, sellaista vapaata omaa pääomaa, jota olisi voitu käyttää ylihintana maksettuihin vastikkeettomiin suorituksiin Sivutuote Oy:n osakkeenomistajille. Näin ollen kysymys on tältä osalta ollut kielletystä varojen vastikkeettomasta maksusta kolmansille henkilöille, jolla on Keski-Suomen Selluloosa Oy:lle aiheutettu suoritettujen ylihintojen määrää vastaava vahinko.

Tämän vuoksi C, D, G, H, J sekä F:n kuolinpesän varoista K, L, M ja N ovat velvollisia korvaamaan aiheutetun vahingon 2.147.845 markkaa Keski-Suomen Selluloosa Oy:n konkurssipesälle. I:n on yhteisvastuullisesti heidän kanssaan suoritettava mainitusta määrästä 1.780.349 markkaa. Vahingonkorvausten sovitteluun ei ole erityisiä syitä.

Sivutuote Oy:llä on ollut Keski-Suomen Selluloosa Oy:n konkurssin alettua Keski-Suomen Selluloosa Oy:ltä saatavia enemmän kuin kanteessa vaaditut 1.272.546 markkaa. Osakeyhtiölain 2 luvun 11 §:n 2 momentin ja 4 luvun 12 §:n 1 momentin mukaan osakeyhtiötä perustettaessa tai sen osakepääomaa korotettaessa ei osakkeen merkintään perustuvaa velkaa saa kuitata saamisella yhtiöltä, jos siitä aiheutuisi vahinkoa yhtiölle tai sen velkojille. Osakeyhtiön velkojien suojan kannalta on tähdellistä, ei ainoastaan että osakemaksut kertyvät yhtiölle, vaan myös että ne ja yhtiölle muutoinkin syntynyttä sidottua omaa pääomaa vastaavat varat pysyvät yhtiössä ja saadaan palautetuiksi yhtiölle, mikäli niitä on laittomasti jaettu. Säännöksissä tarkoitettuihin tilanteisiin rinnasteinen on siten sellainen tilanne, jossa yhtiön varojen laittomaan jakoon perustuvaa palautusvelkaa kuitattaisiin yhtiöltä olevalla saamisella. Näin ollen Korkein oikeus katsoo, että tällainen kuittaus on kielletty, mikäli kuittauksesta aiheutuisi vahinkoa yhtiön velkojille. Jos Sivutuote Oy:n konkurssipesän sallitaan käyttää saatavaansa Keski-Suomen Selluloosa Oy:ltä palautusvelkansa kuittaamiseen, aiheutuu siitä vahinkoa Keski-Suomen Selluloosa Oy:n velkojille, joten saatavan ja palautusvelan kuittaaminen toisiaan vastaan on kielletty.

Osakeyhtiölain 15 luvun 7 §:ssä säädetään, että yhtiön lukuun 1-3 §:n mukaan ajettavaa kannetta ei voida nostaa muun muassa hallituksen jäsentä ja toimitusjohtajaa vastaan kolmen vuoden kuluttua sen tilikauden päättymisestä, jona se päätös tehtiin tai toimenpiteeseen ryhdyttiin, johon kanne perustuu. Lainkohdassa ei säädetä osakeyhtiölain 12 luvun 5 §:n nojalla ajettavan kanteen määräajasta eikä viimeksi mainitussa säännöksessä puolestaan viitata osakeyhtiölain 15 luvun 7 §:ään. Siltä osin kuin kannetta on ajettu osakeyhtiölain 12 luvun 5 §:n nojalla, on kanteeseen sovellettava määräajasta velkomisasioissa sekä julkisesta haasteesta velkojille annetun asetuksen 1 §:n mukaista yleistä kymmenen vuoden määräaikaa. KeskiSuomen Selluloosa Oy:n yhtiöjärjestyksen mukaan yhtiön tilivuosi on ollut kalenterivuosi ja tilinpäätöksen on pitänyt olla valmiina ennen maaliskuun loppua. Ensimmäiset kanteessa tarkoitetut kaksihintajärjestelmän mukaiset ylihintasuoritukset ovat tapahtuneet Sivutuote Oy:n osakkeenomistajille huhtikuussa 1982. Siltä osin kuin kannetta on ajettu osakeyhtiölain 15 luvun 1 §:n nojalla, on se näin ollen nostettu ajoissa. Keski-Suomen Selluloosa Oy:n konkurssipesän kanneoikeus ei ole siten vanhentunut.

Oikeudenkäyntikulut

I:n kohdalla alempien oikeuksien ratkaisua on muutettu vain vähäiseltä osalta. Tämän vuoksi hänen on osallistuttava Keski-Suomen Selluloosa Oy:n konkurssipesän oikeudenkäyntikulujen korvaamiseen alemmissa oikeuksissa. I ei myöskään oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 4 §:n 1 momentin ensimmäisestä virkkeestä (L 13.3.1964/133) ilmenevän periaatteen mukaan saa korvausta oikeudenkäyntikuluistaan alemmissa oikeuksissa. Asian laadun vuoksi I:n on pidettävä kulunsa Korkeimmassa oikeudessa vahinkonaan. Koska hakijoista Sivutuote Oy:n konkurssipesä, C, D, G, H, J, K, L M ja N ovat hävinneet jutun Korkeimmassa oikeudessa, tulee näiden hakijoiden korvata Keski-Suomen Selluloosa Oy:n konkurssipesän kulut täällä.

Korkein oikeus lausunee tuomiolauselmana

Hovioikeuden tuomiota muutetaan seuraavasti. I:n on yhteisvastuullisesti muiden suoritusvelvollisuuteen tuomittujen kanssa suoritettava alempien oikeuksien tuomitsemien määrien asemesta Keski-Suomen Selluloosa Oy:n konkurssipesälle kohdan 1 osalta 865.347 markkaa kihlakunnanoikeuden päätöksessä mainittuine korkoineen lukuun ottamatta kuitenkaan 109.472 markan määrälle 12.5.1982 alkaen maksettavaksi määrättyä 6 prosentin korkoa, jonka suorittamisesta I vapautetaan, ja kohdan 2 a osalta 1.780.349 markkaa kihlakunnanoikeuden päätöksessä mainittuine korkoineen. Muilta osin hovioikeuden tuomio jää pysyväksi.

I:n oikeudenkäyntikuluvaatimus hylätään. Samoin hylätään Keski-Suomen Selluloosa Oy:n konkurssipesän oikeudenkäyntikuluvaatimus I:tä vastaan Korkeimmassa oikeudessa. Sivutuote Oy:n konkurssipesä, C, D, G, H ja J sekä F:n kuolinpesän varoista K, L, M ja N velvoitetaan yhteisvastuullisesti suorittamaan Keski-Suomen Selluloosa Oy:n konkurssipesälle korvaukseksi vastauksen antamisesta aiheutuneista kuluista Korkeimmassa oikeudessa 2.500 markkaa.

Oikeusneuvos Krook: Hyväksyn mietinnön.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan.

Kihlakunnanoikeuden päätöksen 1 kohdassa vahvistettu määrä korkoineen jää lainvoimaisena pysyväksi. Sivutuote Oy:n konkurssipesä oikeutetaan käyttämään sille KeskiSuomen Selluloosa Oy:n konkurssissa 27.8.1985 julistetussa konkurssituomiossa vahvistettuja saataviaan velkansa ja sille laskettavien korkojen kuittaukseen.

Laittomaan osingonjakoon perustuva Keski-Suomen Selluloosa Oy:n konkurssipesän kanne hylätään kihlakunnanoikeuden päätöksen 2 b kohdan ja 3 kohdasta ilmenevän 974.819 markan maksuvelvollisuuden osalta. C, D, G, H, K, L, M ja N ja I vapautetaan sanotuissa kohdissa tarkoitetusta maksuvelvollisuudesta.

Kihlakunnanoikeuden päätöksen 2 a kohdasta ilmenevä 2.147.845 markan korvausvelvollisuus korkoineen jää pysyväksi, K:n, L:n, M:n ja N:n osalta hovioikeuden määräämin tavoin. Tästä määrästä on I:n yhteisvastuullisesti C:n, D:n, G:n, H:n, J:n, K:n, L:n, M:n ja N:n kanssa maksettava kihlakunnanoikeuden päätöksen 3 kohdasta ilmenevien 1.987.430 markan asemesta 1.780.349 markkaa kihlakunnanoikeuden määräämine 16 prosentin korkoineen 5.6.1985 lukien.

Hovioikeuden ja kihlakunnanoikeuden määräämät oikeudenkäyntikulujen korvaukset jäävät voimaan. Sivutuote Oy:n konkurssipesän ja sen myötäpuolien oikeudenkäyntikuluvaatimukset alempien oikeuksien osalta hylätään. Samoin hylätään asianosaisten oikeudenkäyntikuluvaatimukset Korkeimman oikeuden osalta.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Jalanko, Portin, Roos, Taipale ja Krook (eri mieltä)